lauantai 10. maaliskuuta 2012

Bussissa


Sain uuden ystävän matkalla Ahmedabadista Udaipuriin. Muutaman tunnin matkan jälkeen uusi ystävä oli tarjonnut minulle suklaata, teetä, aterian tienvarsiruokalassa ja lahjoittanut minulle huivinsa (kun kehuin sitä kauniiksi). Itse sain tarjottua jossain vaiheessa vastapainoksi muutamia kaurakeksejä. Lahjanantamisen voima ei tunnu olevan minun puolellani. On kuitenkin tullut selväksi, että tie puheisiin tuntemattoman kanssa käy vatsan kautta. Intiassa on hyvin luonnollista tarjota viereiselle matkustajalle syötävää tai vaikka vettä pullosta, minkä jälkeen tilanne on avattu keskustelulle.

Ystäväni oli matkalla raskaana olevan siskonsa luokse ja tulossa serkkunsa häistä. Kun meillä oli hyvää aikaa, ehdimme käydä läpi ihmissuhdekiemuroita ja erityisesti avioliittoaiheisia pohdintoja, joiden olen huomannut usein tulevan esiin nuorten kesken.

Avioliittoaikeet herättävät tytöillä sekä innostuksen että ahdistuksen tunteita. Toisaalta avioliitto on selkeä päämäärä elämässä ja tavoiteltava asia, jotain uutta ja jännittävää ja toisaalta taas tytöille se merkitsee yleensä kodin vaihtumista toiseen, uusien sukulaisten (tai kokonaisen suurperheen appivanhempineen, kälyineen ja lankoineen) elämään sopeutumista. Uudet tavat ja uudet ihmiset aiheuttavat jännitystä. Järjestetty avioliitto sinänsä ei ole vastustuksen kohteena ja esimerkiksi ystäväni tapauksessa sulhanen oli mieleinen. Silti uuteen perheeseen muuttaminen 21-vuotiaana ja ero omasta perheestä ovat vaikeita asioita. Tosin yllättävänä käänteenä kuvioihin oli ilmestynyt kilpakosija ja tytöllä olikin nyt tarkan harkinnan paikka, sillä päätös koskee koko loppuelämää.

 Päätös koskee myös koko elämää siinä suhteessa, että koulutuksestaan huolimatta hän jää vaimona ja miniänä huolehtimaan kodista ja jättää työelämän. Vaikka yritin jutella kannustavasti siitä aikuiseksi kasvamisen vaikeuksista, en voinut olla ajattelematta hieman surullisena sitä, että fiksu ja eläväinen tyttö jää kotiin loppuelämäkseen (väheksymättä kodintekijän roolia). Ehkä päätöksen lopullisuus, se että avioliitto vaikuttaa täysin ratkaisevasti koko loppuelämään, on syy siihen että päätöksen mittakaavaa on vaikea omasta näkökulmasta käsittää. Uusi elämä vaatii valtavia sopeutumistaitoja, joita kyllä uudelta miniältä ja vaimolta odotetaankin.

21-vuotiaalle ystävälle taas tuli yllätyksenä, että tällainen naimaton täti opiskelee vielä eikä ole edes kihloissa. Surullinen kohtalo.
Kuva huivista vaarinpain koska blogger ei sallinut sen olla oikein pain.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti